maanantai 19. marraskuuta 2012

Hetki lyö

Olen ottanut tavakseni käpytellä aamuisin navettaan rehuvaraston oven kautta. Silläviisiin näkee heti kaikki lantakäytävällä makaajat ja saa ajettua ne ylös. 

Kuljen ferrarilla navettaan, nyt kun maasturi seisoo parkissa lumenpuutteen takia. Ennenkuin kateelliset naapurit hyppää kattoon kolmannen asteen viherryksensä takia, kerrottakoon että ferrari on kävelysauvat. Siis dementiahiihdän navettaan mennen tullen. Kas kun sauvalla ylettää mainiosti tyrkkäämään rouvia kylkeen, nouseevat ylös sieltä paskalasta. :D Ja se maasturi on tietenkin työsuhdepotkuri. xD

Niin teputtelin käytävää pitkin ja nostatin ainakin neljä  makaajaa ylös. Keskimmäisessä hoitokarsinassa näkyi hiehon peräpäästä sorkat. No siinä joutanut mitään vaatteita vaihtamaan. Vaihdoin vain hanskat kumisiin. Menin katsastamaan tilannetta. Etuperin oli tulossa. Tartuin sorkkiin ja aloin hissukseen vetämään. Se sieltä mihinkään liikkunut!!

Kävin hakemassa apua. Pitkähkön köyden. Laitoin lenkin toiseen vasikan etujalkaan ja kiepautin narun toisen pään toiseen jalkaan lenkiksi. Sitten portti auki. Narun kiepautin portin pienan ympäri ja kun hieho alkoi ponnistaa, työnsin samalla porttia käytävälle päin auki. Pikkuhiljaa syntyi pää ja etujalat. Sitten levättiin muutama sekunti. Kiristin narua ja seuraavalla parilla ponnistuksella vasikka mulahti ulos. 
Emä ei olisi missään tapauksessa jaksanut ponnistaa itse vasikkaa maailmaan. Tiedoksi taas parille anonyymille. ;) Mistäkö tiedän? Minä vain tiedän. :D Puhdistin vasikan suun ja sieraimet. Parikertaa hieroin rintaa ja vetäisin vasikan ihmettelevän emän eteen. Kahta kertaa ei tarvinnut käskeä, pesuri käynnistyi välittömästi. :)

Juotin emän ja kävin vaihtamassa rytkyt. Emän luututessa vasikkaansa, siivosin karsinat ja leväytin nurkista uudet turpeet  alle. 

Tässä tuore lehmä Hetki ja vasikka:

  

14 kommenttia:

  1. Just oikealla hetkellä! Olisiko vasikka Justjust? Onnea ripeälle emännälle! Muutenkin tökkiminen sisään tullessa hyvä ajatus. Eipä tule turhia askeleita ees taas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole vielä pahemmin miettinyt nimiasiaa.

      Poista
  2. Sulta se onnistuu tuoki homma!Ite vaikka oonki maatilalla kasvanu,en koskaan ees päässy näkemään ku lehmä poiki:)
    Onnea uudelle vasikalle!

    VastaaPoista
  3. Samalla tyylillä meilläkin autetaan vasikka maailmaan jos ei käsivoimin pärjää ja tätä tapaa eli.myös suosittelee.Nopea apu on eläimelle helpotus.
    Onnea uudesta vasikasta.

    VastaaPoista
  4. Nyt on pakko sanoa että et ole tältä planeetalta; nainen on kintuistaan sen verran huonossa hapessa että joutuu käyttämään kainalosauvoja. No, köpöttelee siinä sitten navetalle ja mitä ihmettä, lehmä poikii! Kepit nurkkaan ja vasikka pihalle, viheltelee vaan kun kävelee poispäin - ei hyvää päivää mistä titaniumista teikäläinen on väsätty? Onneks et mennyt rullatuolilla, olisit pian innostunut pesemään koko navetan lattiasta kattoon. Tietysti olisit pidellyt tiellä olevaa lehmää toisella kädellä sen aikaa että saat sen kohdan pestyä.... totisesti, sinä olet kyllä erikoisin nainen mitä minä tiedän ;)

    VastaaPoista
  5. Oliko tulokas lehmä vai sonnivasikka? :) Mites sujui ensikon ensimmäinen lypsy?.

    VastaaPoista
  6. Kiva uusi ulkoasu blogilla. Niin pirteä että itsekkin tulee iloiselle mielelle:)

    VastaaPoista
  7. Tomeralta emännältä, kuten sinä olet, ei sormi mäne suuhun tilanteessa kuin tilanteessa.....tuossakin tilanteessa,kun astuu navettaan ja hiehon tilanne oli mikä oli, joku olis jäänyt neuvottomaksi, kun ei käsipeli tehonnut, mutta sinä neuvokkaana emäntänä hokasit heti mikä konsti seuraava auttaa poikivaa hiehoa ja pelastaa vasikka.....taputan sinulle!

    VastaaPoista
  8. Hyvä ja hauska nimi lehmälle olis Jekuteriina :D

    VastaaPoista

Älä ole anonyymi, vaan laita nimi kun kommentoit -kiitos-