perjantai 16. marraskuuta 2012

Aikamatkalla osa 1.

Ensimmäinen loma-aamu ja kello pärähti herättäen 04:15. Ylös vaan ja kapsäkit kainalossa ulos autoon. Olin nukkunut sohvalla yön, mikäli sitä pilkkimistä nukkumiseksi voi sanoa. Heräsin yöllä ja katselin taivaallista näkyä. Koko pohjoisen taivaan peitti vihreät revontulet. Ne loimottivat vielä puolen viiden korvallakin.

Piti ajaa lentokentälle. Aamun ensimmäiseen Helsingin koneeseen. Luoja armahti ja kone ei ollut sitä tavanomaista sardiinrasia-mallia.
Pääsimme kunnialla Helsinkiin. Meillä oli ruhtinaalliset 10 minuuttia aikaa hölkätä lentoaseman päästä päähän. Todellakin piti laittaa töppöstä toisen eteen. Pääsimme koneeseen kunnialla, onneksi paikat olivat etupäässä niin hätäisimmät ehtivät ensiksi koneeseen.

Kone nousi taivaalle kilpaa auringon kanssa. Mikäli olisin istunut itäreunalla konetta, tässä komeilisi punainen auringonnousu kuva.
Finnairin kitupiikkilennolla tarjoiltiin peräti kahvia / teetä ja sämpylä. Luin sen ajan, mitä en märehtinyt. Muutama röykkyinen ravistus heilautti kahvikuppeja ja taas mentiin.

Kone laskeutui Saksan Hampurin kentälle. Matka kohti Euro Tiers - näyttelyä saattoi alkaa. Valveutuneet lukijat tietävätkin, että siellä samassa paikassa järjestettiin viime vuonna  konenäyttely. Nyt olivat vuorossa eläimet. Kelloja veivattiin tunti taaksepäin.

Tirpat istumassa katulampun päällä:


Bussilla ryskytettiin matkaan. Matkustimme Hannoveriin, jossa kyseinen näyttely sijaitsi. Reipas kaksituntinen linja-autossa tekee kenet tahansa, joka on edellisenä yönä vain ohimennen tervehtinyt nukkumattia, hyvin uneliaaksi. Minä ainakin taisin hetkeksi silmäni ummistaa...

Hannoveriin tultuamme heitimme lennossa pakaasit hotelliin säilytykseen ja matka jatkui näyttelyyn samantien.


Kurvaillimme läpi kauniin kaupungin. 


*kuvat on otettu bussin ikkunan läpi, jos epätarkkuus ahdistaa*


Hannoverin kaupungissa on todella runsaasti puita. <3 Siitä voisi moni suomalainen kaupunki ottaa mallia. Kaupunkia ei todellakaan voi sanoa betoniviidakoksi. 

Tulimme sitten aikanamme näyttelyalueelle, jossa saimme pikaiset ohjeet milloin ja mihin piti palata bussille.

Liput saatuamme astuimme ihmemaahan...





3 kommenttia:

  1. Kauniin ja siistin näköinen kaupunki, olit oikeassa sanoessasi että kelpaisi malliksi tännekin. Hyviä kuvia, kiitos niistä.

    VastaaPoista
  2. Aikainen herätys mutta kaiken sen arvoinen,kaunista siellä on tosiaan.Ihmemaata odotellen.

    VastaaPoista
  3. semmoista vauhtia ett hyvä ku perässä pyssyy:)

    VastaaPoista

Älä ole anonyymi, vaan laita nimi kun kommentoit -kiitos-