tiistai 28. elokuuta 2012

Viiman kanssa

Juu eläinlääkäriin matkustettiin. Koska en käytä Viimaa konitohtorilla :D *sorrri vaan konitohtorit* ajoin kiltisti kaupungin taakse, äärimmäiseen kolkkaan. Sinne on yhteen suuntaan matkaa yli        40 km.

Viima ei tykännyt, kun ei syliin päässyt. Se riehui boxissaan ja mourusi. Yritti ensin vienosti maukua, kun ei tehonnut alkoi mouruamaan. Kaikilla neljällä jalalla roikkui pää alaspäin eturitilässä.
LOPULTA pääsin pihaan ja auto parkkiin.

Odotushuoneessa Viima asettui tyynylle tyynesti tarkkailemaan. Koiria lappasi edes taas. Hoitaja tuli sanomaan, että voimme odottaa käytävän päässä ettei kissa ahdistu. Ahdistu!  Olisin voinut nauraa ääneen. Selitin, ettei meillä noin pienistä koirista ahdistuta. Viima on otettu paikasta jossa on koiria. Sillä selvä.

Päästiin sisälle. Lääkäri ihasteli meidän silkkiturkkia. <3 Ei ollut vikaa missään ja sitten piikki. Rokotus meni ja kisuli vain ihmetteli hässäkkää. :oD

Sitten mentiin maksamaan. Viima oli sylissäni ja odotushuoneellinen koiraihmisä oli otettu kerta laakista. Kaikki ihailivat pikku sinisilmää huokaillen. Vilma söpöili ja ihmiset vielä enemmän ihasteli. Hih hih.

Kotimatkan Viimaliini kuorsasi tyynyllään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Älä ole anonyymi, vaan laita nimi kun kommentoit -kiitos-