tiistai 7. elokuuta 2012

Ah ja voi

Navettaan kun menin, oli pellonpajan paskavärkistä taas naru irti. Paljon ehtii sontaa kertyä lantakäytävälle, ennen kuin ehtii korjaaja paikalle. Minkäs auttoi.

Muutamilla lehmillä on erittäin ärsyttävä tapa.  Ne pudottavat koivellaan koneen alas. Se yksistään jo riittäisi, mutta ei. Kone pitää tilsiä paskan sekaan ja mielellään irroittaa erinäisiä osia. Kone tietenkin "lypsää" niin kauan, kunnes lypsäjä ehtii lyömään oman kauhansa soppaan.

Toinen ärsyttävä piirre lehmissä. Asemalle ei osata kävellä. Jäädään juuri ennen porttia ihmettelemään syntyjä syviä. Joka elikon saa ajamalla ajaa asemalle. Koipi nousee kiitettävästi lypsyssä. Ja kun koittaa poislähdön aika. *huokaus* Jalat ovat taas kuin liimatut lattiaan. Vaivalloisesti raahustetaan asemalta pois. Mahdollisimman hitaasti ja tukkien toisten kulkutiet. Vetkutellaan, pelätään olematonta, nuuskitaan koko asema lattiasta kattoon tai muuten vaan toljotetaan patahölmönä eteenpäin.

Toinen ryhmä asemalta poistujissa ovat ryntääjät. Ne odottavat kuin formula-autot lähtöruudussa kaasutellen ja kun portti avataan syöksytään esteistä välittämättä täydellä kaasulla eteenpäin. Siinä tilanteessa on joko oltava kättäpidempää tai syöksyttävä alta.

Kolmas, vaan ei vähäisin ryhmä ovat paskantajat. Ne odottelevat kuin tulisilla hiilillä portin takana lypsyyn pääsyä. Ja kun pääsee asemalle, avautuvat suolenportitkin. Paskannetaan joko välittömästi omalla paikalla niin, että roiskuu viiden metrin säteelle tai paskannetaan koko matka omalle paikalle asemalla. Varmuudeksi tulee toinen paska heti kun olet siivonnut edellisen. Paskantajissa on myös alaryhmä. Ne jotka paskantavat KOKO lypsyn ajan alleen. Siinä kun siivoaa neljät - kuudet paskat yhden lypsyn aikana samalta lehmältä on aivan well done. x( Kun on paskannettu, kustaan kiireesti siihen päälle, jotta varmasti roiskaa joka suuntaan.

9 kommenttia:

  1. Pelastit kirjoituksellasi tämän karjakon päivän. Ääneen piti nauraa, kun teksti oli kuin olisit käynyt meidän navetassa lypsyllä :)

    VastaaPoista
  2. Musta olis kiintoisaa joskus nähdä sen teidän lypsyaseman toiminta... mullahan ei ole kokemusta kuin yhdestä lypsyasemasta, ja se ei kyllä toiminu samalla lailla. Eikä kyllä lehmätkään :) mutta se nyt ei ole kumma.

    VastaaPoista
  3. Anonyymi: Ilahduttavaa, että muuallakin saa nauttia samoista iloista. :D

    Sanna: Olet tervetullut milloin vaan kokeilemaan onneasi lypsylle. xD

    VastaaPoista
  4. Voi jehna! Pystyn kyllä niin kuvittelemaan tuon näyn silmissäni. Ja tulee elävästi mieleen "edellinen elämäni", jolloin työskentelin lomittajana. Nyt nuo kaikki on vain muistoja jossain aivojen takimmaisissa sopukoissa.

    Ex-lomittaja

    VastaaPoista
  5. Hei! Kyselin tuossa taannoin hevostallinetistä Lawn of Brown Prince-nimisestä ponista ja sain linkin blogiisi :) Ilmeisesti kyseinen poni asustaa teillä :) Prinssi oli minulla kolmivuotiaana vuokralla yhden kesän/syksyn, yhdessä opeteltiin ratsastuksen saloja, ja parit seurakisatkin käytiin. Vanhan blogn kuvat eivät näkyneet, harmillista sinänsä, olisi ollut kiva nähdä miltä poni näyttää nyt :) ja jos kiinnostaa kuulla vanhoja kuulumisia ja nähdä kuvia, niin voit toki ottaa yhteyttä :)sähköposti paivi.lauronen(a)gmail.com

    VastaaPoista
  6. Voi ei...tuli mieleen sanonta "tuijottaa ku lehemä uutta navettaa":)

    VastaaPoista
  7. Uskon että paskaepisodit ja tolhottajat/formulat ärsyttää, mut ei voi muuta kun nauraa vedet silmissä noita juttujasi! :'D
    -Tiuku-

    VastaaPoista
  8. Hauskaa luettavaa mutta ei lypsää.Olet todella hyvä kirjoittaja.

    VastaaPoista
  9. *reps* Se on just niin tuommoista. :D

    VastaaPoista

Älä ole anonyymi, vaan laita nimi kun kommentoit -kiitos-