perjantai 27. heinäkuuta 2012

Aamun jorinat

Olipa komea taivas tänä aamuna.

Eikä tuullut yhtään, joten miljardi itikkaa hyökkäsi kimppuun kun valuin alamäkeen.

Navetassa oli ihan hiljaista. Ajelin elukoita käytäviltä ylös, kun suoritin katsastusta ruokintapöydältä käsin. Mm. Ammun-ketale makasi lantakäytävällä.

Ajelin lehmät lypsylle ja aloitin hommat. Esikko änki taas jokaväliin. Tänä aamuna oli tarkoitus lypsää se jo koneella Utare ei ollut aivan vamis, vaikka se poikikin oikeaan aikaan. Lypsin käsin kaksi kertaa, enkä antanut sitä sotkua vasikalle. Onneksi oli Emin terni, joka riiitti molemmille vasikoille. 

Harpun lypsin poikkeuksellisesti etupenkissä, eikä se hyppinyt yhtään. Voi kyllä johtua tosi täydestä utreestakin. Helpotti kun maito otettiin pois. Harppu on kyllä hyvä lypsikki. Samoin on Hiili. Jännittää vaan, miten utareterveyden kanssa käy, kun kaikki sen suvun lehmät on jatkuvien ongelmien takia autoon laitettu. Pulmu-Sirkku-Fariini (joka olisi ollut terve, muttei tullut enää tiineeksi) Hunaja on onneksi *kopkop* tervetissinen - Öljy ja nyt Aromi on poistolistalla. 
Hiilen lypsy sujuu paremmin pihanpuoleisessa rivissä. 

Lääkelehmää siinä sitten lypsin. Samalla pesin toisen puolen koneita ja käytävää. Oli pannut merkille jo Ällin käytöksen, panisin sen karsinaan. 
No, en ehtinyt. Vasikka tuli koneen mukana asemaa kohti ja emä nuoli sitä perässä. Sain tehdä töitä, että sain häädettyä ylimääräiset pois. Piti keppi hakea, että sain Ällin odotuskäytävälle asemalle ja hutkittua taas ei-toivotut pois. Sitten varastin vasikan. Vedin sen verisuonet pullistellen asemalle. Pesin kaverin ensin. Jättiläismäinen sonninrötkäle. Luojalle iso kiitos sonnista!!! En missään nimessä olisi halunnut lehmävasikkaa Ällistä.

Poika pestynä:

Piti soittaa Pääjohtaja avuksi vetämään vasikka vasikkalaan. Olisin jaksanut sen vetää mutta kova homma olisi kyllä ollut. 

Lypsin sitten vielä Ällin. Yllättävän siedettävät vedinten sisällöt. No, aika näyttää. Aika näyttää...

muoks. En muistanutkaan kertoa. Älliä kuletin karsinaan lypsyn jälkeen, kun liukaistuin takanaan roikkuviin jälkeisiin ja rojahdin pitkin pituuttani karsinakäytävälle. Vaistonvarassa vasemmalla kädellä nappasin karsina-aidasta kiinni. Luutavasti se pehmensi jonkin verran alastuloa. :D Sillä vain oikea polvi vähän kopsahti betonille. Ei edes sattuntut. 




1 kommentti:

Älä ole anonyymi, vaan laita nimi kun kommentoit -kiitos-